LARI AALTONEN

FM etnomusikologi, tohtoriopiskelija
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö/Tampereen yliopisto
Musiikintutkimuksen valtakunnallinen tohtoriohjelma
s-posti: lari.aaltonen[at]uta.fi
Musiikki on läsnä yhteiskunnan jokaisella osa-alueella, ja kaikilla on jonkinlainen kosketus musiikkiin. Tutkimalla musiikkia kulttuurissa ja kulttuuria musiikissa, pääsee pureutumaan tarkemmin kulttuurin ja yhteiskunnan laajempaan toimintalogiikkaan. Minua kiinnostavat erityisesti etnisyyden esitystavat musiikissa, muusikoiden identiteetit ja niiden muutosprosessit ja musiikin käyttö poliittisena ja manipulaation välineenä. Väitöstutkimukseni tarkastelee laajasti ottaen kulttuuristen esitystapojen rakentamisen, neuvottelun ja ylläpitämisen käytäntöjä tämän päivän Suomessa. Osa kiinnostuksestani on soveltavassa etnomusikologiassa, joka tapahtuu pääosin akateemisen maailman ulkopuolella. Näitä musiikin tutkimuksessa hankitun tiedon käytännön sovelluksia toteuttaa Kulttuuriosuuskunta Uulu, jonka hallituksen puheenjohtajana toimin.

Olen jatko-opiskelijana Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä ja teen väitöskirjaa aiheenani maailmanmusiikki 2000-luvun Suomessa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. seuraavat: mitä on maailmanmusiikki 2000-luvulla? Mitä pidetään suomalaisena, ja mitä eksoottisina musiikkikulttuureina Suomessa? Minkälaisessa musiikillisessa ympäristössä elämme? Miten musiikillista vierautta tai eksoottisuutta meille myydään ja miksi?

Etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirjani käsittelee eri tapausten kautta maailmanmusiikiksi kutsuttujen musiikkityylien markkinoita ja reseptiota, joita tulkitsen toiseuden, etnisyyden ja eksotiikan käsitteiden kautta jälkikoloniaalisessa diskurssissa. Tapauksina ovat syksyllä 2009 ennennäkemättömään internet-suosioon noussut tapaus Pensselisetä; maailmanmusiikin kokoelmavinyylit ja niistä löytyvät suurten löytöretkeilijöiden narratiivit sekä suomalaisten maailmanmusiikkiyhtyeiden toiseuden esitystavat. Kaikki tapaukset liittyvät musiikin rooliin etnisyyden esittämisessä ja osallistuvat osaltaan tämänhetkiseen keskusteluun toiseudesta, vieraudesta ja kulttuurien sekoittumisesta. 

Tämän päivän Suomessa kysymykset etnisyydestä, kulttuurien sekoittumisesta ja suomalaisuudesta ja sen merkityksestä ylipäänsä saavat paljon tilaa sanomalehdissä, politiikassa ja erilaisilla nettifoorumeilla. Käsityksemme etnisyydestä ja toisaalta ”aidosta ja autenttisesta” (kansallisesta) kulttuurista on selkeästi kaventunut ja toisaalta polarisoitunut. Samaan aikaan erilaiset etnisyyden ilmentymät varsinkin populaarikulttuurissa ja -musiikissa läpäisevät kulttuuriamme kuten aina ennenkin. Suomessa tehdyssä ja täällä suositussa musiikissa käytetään erityyppisiä eksoottiseksi koettuja elementtejä, lainataan selkeästi ja tiedostetusti muista musiikkikulttuureista ja ulkosuomalaisia tai maahanmuuttajia soittaa useassa suositussa maailmanmusiikiksikin kutsuttavassa yhtyeessä. Samalla kuitenkin näitä musiikkikulttuureja eksotisoidaan voimakkaasti ja käytetään näitä tunnistettavia, ”perinteisestä suomalaisesta musiikista” poikkeavia elementtejä tehosteina, painottaen niiden ”vierasta” alkuperää. Toisaalta jotkin suomalaisille uudet tai vähän tunnetut musiikkikulttuurit voivat nousta koko kansan tietoisuuteen ja raivata itselleen sijaa osana yleistä populaarikulttuuria nopeasti vaikkapa huumorin avulla. Tutkimukseni hyödyntää jälkikoloniaalisia teorioita tavoitteessaan purkaa toiseutta luovia ja ylläpitäviä rakenteita ja pyrkii tuomaan uutta tietoa musiikin ja muiden kulttuurituotteiden roolista suomalaisuuden rakentajana. 

Olen kirjoittanut myös eteläaasialaisista musiikkikulttuureista (ks. esimerkiksi pro gradu-työni Taidemuusikkona Suuren Kulttuurin takamailla - Sastriya sangit Katmandun laaksossa (2004), Väärä paikka, oikea musiikki – pohjoisintialaisen musiikin harjoittamisesta Suomessa (2011) tai Kenen laulua nepalilaiset laulavat? (2010)); soveltavasta etnomusikologiasta (esim. Aaltonen 2011) ja kulttuuriyrittämisestä (Aaltonen& Keskinen 2011).

Esitelmöinyt olen ulkomailla ICTM:n (International Council for Traditional Music) maailmankonferensseissa Shanghaissa, Kiinassa 2013; St. Johnissa, Kanadassa 2011 ja Wienissä, Itävallassa 2007; SEM:n (Society for Ethnomusicology) konferenssissa Los Angelesissa, Yhdysvalloissa 2010; AAA:n (American Anthropological Association)  konferenssissa San Franciscossa, Yhdysvalloissa 2012; ARSC:n (Association for Recorded Sound Collections) konferenssissa Milwaukeessa, Yhdysvalloissa 2007; Belfastissa, Pohjois-Irlannissa 2013; Kööpenhaminassa, Tanskassa 2013; Corkissa, Irlannissa 2011; Istanbulissa, Turkissa 2010 ja Hampurissa, Saksassa 2004. Suomessa olen esitelmöinyt mm. Oulussa, Tampereella, Helsingissä, Jyväskylässä ja Seinäjoella.

Opettanut olen Tampereen yliopiston etnomusikologian oppiaineessa, Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineessa. Lisäksi olen ohjannut pro gradu-töitä.

Tarkemmat tieteelliset tekemiseni löytyvät Tampereen yliopiston SoleCris-asiantuntijarekisteristä ja Academia.edusta.

Tutkimustyötäni ovat rahoittaneet Tampereen yliopisto, Suomen Kulttuurirahasto, Musiikin ja näyttämötaiteiden tutkijakoulu sekä Musiikintutkimuksen valtakunnallinen tohtoriohjelma.